Treenistressi

Terveppä terve!

Jälleen on tullut aika purkaa ajatuksia paperille ja tällä kertaa aiheena on treenistressi.

Treenistressi on oikeastaan montaa asiaa yhdellä kertaa. Stressataan treenien ajankohdasta, niiden sisällöstä ja toimivuudesta. On kyseessä minkä tason salilla kävijä tahansa, kyllähän se pistää harmittamaan kun treeni jää välistä. Salille pitäisi mennä, jotta kehitys pysyisi yllä. Asiassa on kuitenkin monta muuttujaa, otetaan ensiksi käsittelyyn treenin ajoitus.

Treeni pitää ajoittaa päivän muiden menojen väliin, ei toisinpäin. Päivän menoja ei määritetä treeniajan mukaan. Ammattiurheilijat ovat asia erikseen, mutta tavallisen tallaajan pitäisi aina sovittaa treeniaika sinne minne se sopii. On se sitten aamulla ennen töitä, iltapäivällä töiden jälkeen tai illalla kun lapset ovat menneet nukkumaan. Itseään on aivan turha stressata sen takia, että treeni myöhästyy tunnilla tai päivällä. Vaikka ohjelma olisi äärimmäisen tarkasti suunniteltu, niin sitä hauista ei voi mennä veivaamaan silloin kun vaimo synnyttää.

Treeniä ei myöskään saa mielestäni ajoittaa liian tiukkaan väliin. Kaikilla on hyviä ja huonoja päiviä, hyvinä päivinä treenitehot ovat merkittävästi paremmat kuin huonona päivänä. Ei kannata yrittää supistaa reilun tunnin treeniä puoleen tuntiin. Treenin sisältö kärsii ja se vaikuttaa suoraan kehitykseen. Lyhyempien sarjataukojen takia joutuu käyttämään pienempiä painoja. Jos ainoa vaihtoehto on kuitenkin tunkea se treeni puoleen tuntiin, kannattaa karsia treenin sisältöä. Otetaan ne hauiskäännöt sieltä lopusta pois ja tehdään kiltisti kyykky treenin alussa. Asiat tärkeysjärjestykseen salillakin.

Treenien sisällöstä eli ohjelmoinnista on myös helppo stressata. Itse ylianalysoin aina kaiken ja ajattelen asiat vaikeimman kautta. Tavoitteena on kuitenkin rakentaa itsestä parempi urheilija. Meillä kaikilla ei kuitenkaan ole varaa tai halua palkata valmentaja joka kertoo sinulle mitä teet ja miten. Itselläni ei ole valmentajaa eikä ole koskaan ollut. Olen aina ollut oman itseni herra ohjelmien tekemisessä ja treenaamisessa. Olen kuitenkin aina avoin uusille ideoille ja ehdotuksille jos ne ovat hyvin perusteltuja. Mielipide pitää aina pystyä perustelemaan ja näin se menee ohjelmoinnissakin. Ohjelma ja sen sisältö pitää pystyä perustelemaan. Ei muille vaan ennenkaikkea itselleen. Pitää tiedostaa omat virheet ja heikkoudet.

Treeni on nyt saatu ajoitettua hyvään kohtaan ja sen sisältö on ajateltu alusta loppuun asti. Nyt pitääkin enää stressata sen toimivuudesta. Treeni ei toimi heti. Eikä huomennakaan. Tulokset eivät näy samantien. On ohjelma mikä hyvänsä, se vaatii aikaa. Ohjelmaa on tehtävä vähintään kahdeksan viikkoa ennen kuin siitä voi todeta mitään. Mielestäni hyvä ohjelma on sellainen, joka ajaa sinut heti aluksi äärirajoille. Tämä pakottaa kropan adaptoitumaan uuteen rasitukseen. Näin ohjelma oikeasti helpottuu loppua kohden. Ohjelmaan ei pitäisi myöskään tunkea liikaa kaikkea uutta. Jos vanha ohjelma oli toimiva, tee siihen pieniä muutoksia. Seuraava ohjelma pitää aina tehdä edellisen ohjelman mukaan. Mikä toimi ja mikä ei toiminut. Näitä kahta asiaa pidän tärkeimpinä uutta ohjelmaa tehtäessä.

Nyt kaikki kolme asiaa ovat kunnossa. Treeni on ajoitettu fiksuun aikaan, sen sisältö on hyvin suunniteltu ja toimivuus ollaan todettu suurimmaksi osaksi jo edellisen ohjelman aikana. Kaikista tärkein asia on kuitenkin vielä jäljellä. Oman kropan tunteminen. Sillon kun ei kulje, sillon ei kulje. Itse olen vasta nyt, lähes kuuden vuoden salitaustan jälkeen oppinut lopettamaan treenin kesken. Näin ei pitäisi tapahtua usein, mutta eilen näin kuitenkin kävi.

Aamulla heräsin hieman väsyneenä, sillä olin saanut nukuttua huonosti. Lähdin samantien juoksuttamaan koiria metsään ja reissu osoittautuikin yllättävän raskaaksi. Hiostava ilma ja jyrkät rinteet ajoivat kropan koville. Reissun jälkeen kotona tankkasin ruokaa samalla tavalla kuin aina ennenkin ennen salille menoa. Fiilis oli hyvä, mutta hieman väsynyt. Salilla totesin kuitenkin heti lämmittelyissä, että tänään ei vain lähde. Tekniikka ei ollut kohdallaan ja keskittyminen oli jossain aivan muualla kuin omassa tekemisessä. Itselläni on sellainen motto, että huonoon treeniin ei ole varaa. Huono treeni jättää pahan maun suuhun seuraavaan treeniin ja stressi puskee pintaan viimeistään illalla, kun miettii mikä meni vikaan.

Lämmittelyjen jälkeen pakkasinkin tavarani ja lähdin kotiin. Aluksi harmitti, etten saanut treeniä tehtyä. Jälleen kerran otin järjen käteen ja totesin, että voin tehdä sen huomenna paremmin. Taistelu oli hävitty, mutta sota on vielä voitettavana. Vuodessa on 365 päivää, joista karkeasti 250 päivää on treenipäiviä. Yksi treeni ei vaikuta mitään koko vuoden kehitykseen. Roomaakaan ei rakennettu päivässä. Treenistä pitää nauttia. Kukaan ei pakota sinua salille, muuta kuin sinä itse. Näihin ajatuksiin on hyvä lopettaa. Stay tuned!