perjantai 21. elokuuta 2015

Valmistautuminen. Mikä meni vikaan ja miksi?

Morjens ja oikein hyvää perjantaista aamua kaikille!


Kisat ovat kisattu ja kevyt viikko on lopuillaan. Rinta on parantunut lähes täysin ja olen pumppaillut penkkiä jo kevyesti. Tänään yritän parhaani mukaan ottaa kantaa siihen mikä meni vikaan ja mitä asioita tullaan muuttamaan.

Valmistautuminen lähti käyntiin oikeastaan jo heti juhannuksen jälkeen. Vaikka olinkin mökillä, halusin silti aloittaa kovan treenaamisen tarpeeksi ajoissa. Joten, maanantaina 29.6 laitettiin valmistautuminen käyntiin. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, eikös niin? Minun osaltani se suunnittelu jäi vajavaiseksi ja se näkyi lopulta kisapäivänä.

Lähdin työstämään perusvarmaa lineaarista kahdeksan treenin ohjelmaa. Toistojen määrä laski kahdeksasta aina kahteen asti, samalla intensiteetti nousi reilusti loppua kohden. Ensimmäinen treeni oli 3x8x65% ja viimeinen 3x2x90%. Apuliikkeenä tehtiin pysäytyspenkkiä mustalla Catapultilla, koska halusin iskeä heikkoon kohtaan erikseen. Lineaariset treenit saatiin päätökseen parin viikon jälkeen ja jälleen oltiin suunnitteluvaiheessa.

Tarkoituksena oli alunperin tehdä toinen samanlainen lineaarinen repäisy ja sitä varten piti testata kuntoa kuminauhapenkissä. Kuminauhapenkissä tulikin nostettua uusi ennätys helposti. Tätä ennätystä tuli vielä jopa parannettua seuraavassa treenissä. Parhaaksi nostoksi kuminauhan kanssa osoittautui 147,5kg nosto joka vastasi rinnassa 162,5kg ja suorilla käsillä 172,5kg. Tässä vaiheessa ajattelin että ollaanpas sitä kovassa kunnossa! Niinhän sitä oltiinkin, mutta se kunto ei kauaa kestänyt.

Mökkireissu tuli päätökseensä heinäkuun lopussa ja pääsin takaisin vakiosalille treenaamaan. Kisoihin oli tässä vaiheessa aikaa vielä kolme viikkoa ja tein sen kaikista pahimman virheen. Koitin ylläpitää sitä edellisen treenikauden aikana saavutettua kuntoa. Lähdin tekemään ykkösiä, jotta saisin vain pidettyä tuntuman rautaan. Äärimmäisen tyhmää. Minulla olisi ollut aikaa treenata toinen lineaarinen 3x8x65% -> 3x2x90% kausi helposti.

Siinä sitä sitten oltiin. Joka treenissä noustiin kevyehköön ykköseen ja toivottiin, että kyllä se hyvä nosto sieltä löytyy kisapäivänä. Kuten arvata saattaa, nämä ykköset olivat kuitenkin suhteellisen isoilla prosenteilla, joka ajoi hermoston piippuun. Ylirasitus alkoi hiipiä puseroon ja rauta painoi käsillä todella paljon. Ratkaisu oli ottaa kevyempiä ykkösiä aina välillä. Olisi vain pitänyt antaa kropalle lepoa. Rinta ja ojentajat olivat aivan tukossa kokoajan eikä tekeminen ollut millään mittapuulla varmaa.

Kaksi viikkoa ennen kisaa päätin myös että jätän kaikki muut liikkeet pois oikeastaan kokonaan. Yläselkää yritin tehdä kovaa aina silloin tällöin, mutta siihen se apuliikkeiden tekeminen jäikin. Ajatuksena tässä oli lepuuttaa keskushermostoa isoista liikkeistä kuten maastaveto ja kyykky. En tiedä paljonko tämä loppujen lopuksi vaikutti, mutta minusta tuntuu että se oli ainoa hyvä päätös tässä valmistautumisessa.

Kisoihin oli enää viikko aikaa ja oli aika testailla mitä sieltä voisi nousta. Testasin maksimin kapeassa penkissä, josta nousikin komeasti 5kg enemmän kuin aiemmin. Testasin maksimin myös mustalla Catapultilla jolla nousi 185kg. En ole saanut selville tarkkaa lukemaa paljonko Catapultti minulla auttaa, mutta oletan että se on välille 15-20kg. Kaikki merkit osoittivat siihen, että 170kg nosto kisoissa on täysin mahdollinen.

Hermoston tukkoisuus jatkui edelleen, eivätkä nuo ykköset todellakaan auttaneet asiaa. Kuusi päivää ennen kisoja otin viimeisen penkkitreenin. Nousin avausnostoon ja siitä vielä realistinen toinen nosto. Avausnostona oli 155kg joka on ihan peruskauraa koska tahansa. Toinen nosto oli 162,5kg joka liikkui ihan hyvin ottaen huomioon missä mallissa kroppa oli. Keskiviikkona jyystin vielä yläselän kovan treenin jotta tuntuma pysyisi yllä. Tarkoitus oli antaa kropalle kunnolla aikaa palautua ja sitten kisoissa sitä voimaa olisi.

Mutta eihän se kroppa sieltä palautunut. Olin ajanut itseni niin piippuun että kunto oli mennyt lähinnä alamäkeen levon aikana. Viisi päivää taukoa penkistä oli kadottanut tuntuman nostosta kokonaan ja kaikki painoi aivan törkeästi. Vaikka kisapäivänä oli omat vastoinkäymiset, niin ainoa jota tästä voi syyttää on minä itse. Huono valmistautuminen johti huonoon suoritukseen mikä ei sitten taas yllätä ketään.

Näihin ajatuksiin ja tunnelmiin on hyvä lopettaa. Paljon opittiin ja nälkä kasvaa syödessä. Kevyt viikko on pian ohi ja ensi viikolla pääsee taas oikeasti treenaamaan kovaa. Stay tuned!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti