Pitkän pohdinnan jälkeen olen viimein päättänyt aloittaa blogin omista treeneistäni ja ajatuksistani niihin liittyen. Aloitetaan vaikkapa siitä kuka olen ja mitä teen.
Nimeni on Thomas, 21-vuotias voimanostaja Parkanon metropolista. Olen käynyt salilla aktiivisesti tammikuusta 2009 lähtien. Ura alkoi parin kaverin kanssa yksijakoisella ohjelmalla. Arnoldin kultainen kuusikko. Ilman kyykkyä tietysti, koska jalkoja on turha tehdä. Salikärpänen puri alusta asti yllättävän kovaa ja tulosta alkoi tulemaan pikkuhiljaa.
Miksi aloin käymään salilla? Ehkä tarvitsin salibandyn jälkeen jonkun uuden harrastuksen. Sitä oli kuitenkin tullut tahkottua ihan ensimmäiseltä luokalta asti. Myös voiman lisäys ja lihasten kasvatus on aina kiinnostanut. Olen aina ollut pitkä ja laiha. Halusin siis muuttaa itseäni parempaan suuntaan.
Kuukaudet vierivät eteenpäin ja treenaaminen jatkui ahkerasti. Sain jopa aloitettua kyykkäämisen kesällä 2009. Lihasta ja voimaa tuli mukavasti lisää. Treenit muttuivat fiksummaksi ja tekniikat paremmaksi. Ylä-aste vaihtui lukioon, treenikaverit vaihtuivat uusiin, mutta oma jumppaamiseni meni eteenpäin varmasti.
Vuoden 2012 syksyllä aloitin viimeisen vuoden lukiossa. Samaan aikaan ryhdyin myös kirjoittamaan treenipäiväkirjaa Pakkotoiston VIP-osioon. En varsinaisesti halunnut mainostaa treenejäni muille, mutta halusin muiden näkevän kehitykseni. Kehitystä tuli, hitaasti mutta varmasti. Minua ei varsinaisesti ole rakennettu voimanostoa varten. Pitkät jalat, pitkät kädet, lyhyt yläkroppa. Mikään ei oikein sovi täydellisen voimanostajan normeihin. Mutta, niillä mennään mitä on annettu.
Vuoden 2013 kesällä lukio loppui ja siinä sitten oltiin lakki päässä ja elämä edessä. Tietenkään en tiennyt mitä halusin, joten välivuosi oli loogisin vaihtoehto. Työt alkoivat järjestyksenvalvojana ja niitä piisasi viikonloppuisin. Viikolla jäi mukavasti aikaa treenailla ja panostaa.
Treenini ei varsinaisesti ollut voimanostotreeniä missään vaiheessa. Bodasin ja voimailin sekaisin. Halusin molempia, lihasta ja voimaa. Kova penkkiykkönen oli yhtälailla tähtäimessä kuin isot hauikset. Vasta 2014 vuoden alussa ryhdyin miettimään kisaamista. Minua houkutti suuresti haastaa itseni muuallakin kuin salilla. Halusin selvittää mihin pystyn ja kuinka nopeasti voin kehittyä.
Näin ollen päätin huhtikuussa 2014, että kisaan toukokuussa järjestettävissä voimanostokisoissa Porissa. Oikeastaan vasta silloin treeni vaihtui voimapainotteiseksi ja ne turhat hauispumpit saivat jäädä. Valmistautuminen onnistui suhteellisen hyvin ja ensimmäisen kisan yhteistulokseksi muodostui 552,5kg. Onnistuin myös tekemään penkkipunnerruksessa suomen ennätyksen omaan ikä- ja painoluokkaani, 150kg.
Siitähän se kaikki sitten alkoi. Kalenterista tsekattiin seuraavat kisat lokakuulle. Armottoman kova treenaaminen jatkui ja kehitystä tuli. Tekniikoita hiottiin ja ohjelmaa säädettiin. Poriin lähdettiin jälleen kisaamaan ja sieltä tuli yhteistulokseksi 570kg. Paransin omaa suomen ennätystäni penkkipunnerruksessa 2,5kg. Näin ollen tulokseksi tuli 152,5kg.
Vain kaksi viikkoa tästä eteenpäin päädyin kisaamaan Kankaanpäähän. Tavoitteeni oli parantaa penkkipunnerruksen suomen ennätystä vielä lisää. Nämä olivat ensimmäiset kisat joissa epäonnistuin. Se tuntui musertavalta. En saanut parannettua ennätystäni ja yhteistulokseni oli vain 532,5. Toki kyykkäsin vain yhden noston, koska en ollut missään nimessä vielä palautunut viime kisoista.
Epäonnistuminen musersi, mutta myös motivoi. Jatkoin treenejä keskittyen heikkouksien parantamiseen ja olin hyvin päättäväisin mielin liikkeellä. Kalenterissa ei ollut merkittynä seuraavaa kisaa, mutta tiesin, että sellainen tulee keväällä.
Jälleen vuosi vaihtui. Voimaa ja massaa tuli tasaisesti. Loukkaantumiset eivät vaivanneet pahasti ja sain treenata kovaa jatkuvasti. Huomasin, että opin joka päivä enemmän itsestäni ja omista tavoistani treenata. Aloin ensimmäistä kertaa miettimään voisinko auttaa muita näissä asioissa. En kuitenkaan uskaltanut ajaa asiaa eteenpäin. Eihän minulla ole mitään koulutusta liikunta-alalta. Vain omakohtaisia kokemuksia. Katse kääntyi jälleen kohti kisaamista.
Maaliskuussa järjestettiinkin salikisat ihan kotisalilla. Mistään virallisesta ei ollut kyse, mutta jälleen tilaisuus haastaa itsensä. Onnistuin jälleen parantamaan omaa ennätystäni kisoissa. Yhteistulokseksi tuli 582,5 ja tiesin, että parannettavaa jäi paljon. Motivaatio nousi entisestään ja kisahammasta kolotti kovaa.
Seuraavat kisat päätin käydä jo kuukauden päästä. Kuukaudessa nyt ei hirveitä pystynyt kehittymään, mutta halusin näyttää että pystyn siihen. Jälleen kerran tie vei Poriin kisaamaan 18.4. Paljon oltiin opittu ja niitä oppeja koitettiin tällä kertaa soveltaa. Nämä kisat olivat oikeastaan ensimmäiset kisat missä kaikki onnistui. Kyykkäsin vihdoin maagisen 200kg, penkkasin oman ennätyksen 165kg ja maastavedin oman kisa-ennätyksen, 245kg. Sain vihdoin rikottua 600kg yhteistuloksen tuloksella 610kg.
Olin onneni kukkuloilla. Saavutin todella hyvän tuloksen itselleni ja pystyin vihdoin repimään itsestäni kaiken irti. Kesä tuli hyvin pian tämän jälkeen ja seuraava kisatavoite oli hyvin piakkoin asetettu. Penkkipunnerruksen SM-kisat 15.8 Ylöjärvellä.
Näiden jaarittelujen jälkeen päästäänkin tähän päivään. SM-kisoihin on enää neljä viikkoa jäljellä ja treenit ovat täydessä tohinassa. Tavoite on tietysti se kirkkain mitalli, palkintopallin korkein sija.
Kuten alussa mainitsin, haluan tässä blogissa kertoa treeneistäni ja ajatuksistani treeniin liityen. Olen jo pitkään halunnut kirjoittaa omista treenitavoistani ja siitä miksi ja miten minä teen asiat. Listaan omia treenejäni ylös ja kerron niistä jotain. Otan myös kantaa mielessäni juuri sillä hetkellä oleviin asioihin treeniin ja yleisesti salilla käymiseen liittyen. En halua kertoa teille miten asiat pitäisi tehdä, vaan haluan kertoa miten minä teen asiat. Ja miksi teen ne tällä tavalla.
Seuraavassa tekstissä tulen kertomaan loppuviikon treeneistä ja hieman myös treenivarusteista. Stay tuned!
Thomas
